juhawelling Ajatuksia asemasodaksi muuttuneen kansalaiskeskustelun rintamalinjojen välistä.

"Valtion ei pidä rahoittaa puoluepoliittista taidetta."

 

Tervetuloa miinakenttäkeskusteluun, herra Kulttuuriministeri!

 

Kulttuuripolitiikka on vaarallinen keskustelunaihe. Siinä lentävät ilmassa jos jonkinlaiset määrittelemättömät käsitteet. Sivustaseuraaja saakin pitää varansa ettei rappiotaide kolahda oikealta otsaan, tai punavihreä kupla hyökkää äärivasemmalta. Rohkenen nyt sotkea lusikkani tähän kitkerän katkeraan soppaan, sillä eihän kotimainen yleisönosastolla käyty kulttuurikeskustelu voi tästä juuri huonommaksi muuttua.

 

Otsikossa viittaan 14.5. Helsingin Sanomissa julkaistuun artikkeliin, jossa haastatellaan kulttuuriministeri Sampo Terhoa. Haastattelun tarkoituksena lienee ollut uuden kulttuuriministerimme poliittisten päämäärien hahmottaminen. Aikooko hän ajaa perussuomalaista taidepolitiikkaa koko kansan syvien rivien riemuksi? Loppuuko jo viimein kulttuurieliitin satumaa ja särkyvätkö sen punavihreät saippuakuplat? Nouseeko kenties itse Väinämöinen kanteleen kera suosta katajaisen kansamme pelastajaksi?

 

Kuten kulttuuripolitiikan keskusteluissa yleensäkin, haastattelussa päädytään puhumaan kulttuurille olennaisimmasta aiheesta eli rahasta. Kenelle rahaa jaetaan ja mitä rahan antaja saa rahoilleen vastikkeeksi? Koska kulttuuriministerin pesti on kovin tuore, hän ei lähde vielä jakamaan haltuunsa saamia rahoja, vaan pohtii vain varovaisesti itse aihetta. Ja syytä onkin, sillä kulttuuriministerille jos kenelle on kulttuuri aiheena kaikkein vaarallisin. Rohkeasti hän toteaa leikkimielisessä videohaastattelussa kulttuurin valtionosuusjärjestelmästä, että se on "asia jota täytyy vähän ruveta tutustumaan ja tutkimaan". Tämä onkin hyvä lähtökohta. Vielä paremmalta kuulostaa se ettei valtion rahavirtaa kulttuurin tukemiseen oltaisi suoranaisesti leikkaamassa. Ei tule lisää, mutta ei vähenekään - ehkä.

 

Päätin iltani iloksi auttaa uutta kulttuuriministeriä valtionosuusjärjestelmään tutustumisessa. Löysin asiaa havainnollistavan kaavion, eli valtion budjetin talousarvion vuodelle 2017 kuvattuna puun kaltaisena rakenteena - Veropuuna. Visuaalinen ilmiasu on kerrankin selkeä ja Veropuu hahmottaa rahan virtoja oikein hyvin. Sanoin ja luvuin tuota puuta on vaikeaa selventää ja kuva kertookin tässä enemmän kuin tuhat euroa. Yritän kuitenkin sanallistaa tuon puun erästä osaa. Päärungosta (rapiat 55miljardia, 100%) kun hieman etsii, löytyy Opetus- ja kulttuuriministeriön varoja kuvaava oksa( likimain 6miljardia, 12,26%). Kun tätä oksaa tarkastelee suurennuslasilla, löytyy sieltä taide ja kulttuuri (noin 460miljoonaa, 0,84%). Tämä oksa haaroittuu yhdeksi paksuksi oksaksi (rahapelitoiminnan voittovarat taiteen edistämiseen 233 miljoonaa, 0,42%)ja moneksi pienemmäksi oksaksi. Yksi näistä pienemmistä oksista on Apurahat taiteilijoille, kirjailijoille ja kääntäjille (14,5miljoonaa, 0,03%). Tätä oksaa ei kaavion luoja arvatenkaan häveliäisyyttään ole enää lähtenyt halkomaan. Runoilijoiden hauras oksa jää siis etsijältä piiloon ja aloittevien runoilijoiden kannalta ehkä näin onkin parasta, vanhemmat lienevät jo paatuneen.

 

Tarkastelkaamme nyt tuota yhtä hentoa oksaa nimeltään Apurahat taiteilijoille, kirjailijoille ja kääntäjille. On yllättävää, kuinka isoja tunteita tämä apurahaoksa herättääkään kansassamme. Herkemmässä Veropuun hoitajassa oksan särkyvä hauraus herauttaa liikutuksen kyyneleen poskelle, mutta toisaalla, jossain puun varjoissa samaa oksaa katsotaan aivan toisin silmin. Juuri tuo piskuinen oksa nähdään siellä syynä milloin mihinkin kansantalouden kannalta vahingolliseen toimintaan. Siitä oksasta sikiävät vääränlainen poliittinen taide, vääränlainen taide ylipäänsä, taide väärille ihmisryhmille ja taide joka puolustaa vääriä ihmisiä unohtaen oikeat. Tämä oksa saa monen oikeassa työssä käyvän veronmaksajan veren kiehumaan, sillä oksan vihreillä lehdillä näyttäisi lekottelevan jos jonkinlaista lukutoukkaa ja piipertäjää. Ja kenen varoilla siellä lekotellaankaan, ellei juuri tuon kyseisen Veronmaksajan. Ehkä tästä johtuen samainen oksa hallitsee suurinta osaa yleisönosastojen kulttuurikeskustelua. Tuntuu, kuin mittasuhteet olisivat tyystin kadonneet kyseisen oksan kohdalla. 0,03% paksun oksan ylivallasta ahdistuneelle kansalaiselle voi suositella rauhoittavaksi lääkkeeksi vierailua Veropuun äärellä. Mahtavasti humisevan rungon juurella seisoessa paljastuu, ettei oksa sittenkään ole valtiontalouden kannalta kovin suuri ja varjostava. Jostain syystä se osuu tarkan katsojan, kuten myös kulttuuriministerimme silmään. Vaikuttava oksa kokoonsa nähden - taide on.

 

Mitä tälle oksalle sitten pitäisi tehdä? Leikata kokonaan pois häiritsemästä? Taide ei syntyäkseen tukia tarvitse ja oikeaa taidetta onkin ehkä se, joka elättää tekijänsä omavaraisesti. Nuoret taiteilijan alut selvitköön omillaan ja tuettomuus synnyttäköön myyvää eli hyvää taidetta. Eikö tässä liene vaarana se, että taide muuttuu pelkäksi esteettisten nautintojen tuottajaksi, koristeeksi sekä viihteeksi etten sanoisi. Saammeko nahkasohvan taustaksi sävymaailmaan sopivia kukkatauluja, entä merimaisemia purjeveneillä? Ehkä saamme nähtäväksi myös uusia kissavideoita? Mihin katoaa vapaa taide, joka osoittaa meille keisarin uudet vaatteet, kysyy päättäjiltämme Talvivaaran saduista ja salaisuuksista, antaa meille uuden tavan nähdä, ajatella ja kokea. Näitä kuvia ei ehkä osteta nahkasohvaa koristamaan, mutta onko niillä kenties joku muu oikeutus olemassaololleen?

 

Mitään näin radikaalia, kuten apurahaoksan poisleikkamista ei tuore kulttuuriministerikään toki päädy ehdottamaan. Hän toteaa vain, ettei puoluepoliittista taidetta pitäisi tukea. Lisää varmuudeksi samaan yhteyteen, että kyseessä on veteen piirretty viiva. Ja siinä hän osuukin enemmän kuin kohdalleen, sillä tuo viiva on todellakin veteen piirretty. Vaikeaa on erottaa toisistaan arvolatautunutta taidetta puoluepoliittisesta taiteesta. Ympäristöä puolustava taide on vihreiden propagandaa, humanismia tukeva taide tulee vasemmalta ja kalliit pääsyliput kertovat kokoomuksen olevan asialla. Kun asian näin yksinkertaistaa, taiteen sisältö ja merkitys on helppo ohittaa. Olennainen kysymys aiheesta lienee, pitääkö taiteen ottaa kantaa. Mitä taiteesta jää jäljelle jos se riisutaan arvoista? Arvotonta taidetta?

 

Jättäkäämme kysymyksiä leijumaan ja kulttuuriministerin rahankäyttösuunnitelmia kuvaamaan poimittakoon vielä jännittävä lausahdus haastattelun lopusta: "Se jää teille nähtäväksi."

 

 

 

Kommenttikenttään antoisaa kulttuuripoliittista keskustelua toivoen,

 

Juha Welling

 

PS. Tiedätte kyllä mistä puolueesta, mitä arvoja puolustava ja kenen rahoilla elävä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (18 kommenttia)

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Kyllä se olisi varmaan parasta, ettei verovaroin tuettaisi mitään kulttuuria. Tosin veikkausvoittovarathan eivät ole verovaroja, että aika paljonhan siihen sitten jää vielä pottia jaettavaksi.

Miksi ei verovaroin? Siksi, että jos veronmaksaja loukkaantuu esityksestä, niin onhan se ikävää. Ajatellaanpa vaikka taiteilijaa, joka tekee väärän profeetan kuvan, mutta väärän profeetan kannattajat eivät tykkää kuvasta. Miksi heidän pitäisi vielä maksaakin siitä?

Veikkauskuponkeihin voisi tietenkin laittaa rastit, että mitä kulttuuria veikkaaja/lottoaja ensisijaisesti haluaa tukea sijoituksellaan. Tämä olisi lompakkodemokraattisesti ihan oikein. Oppisivatpahan oopperan harrastajatkin lottoamaan.

Käyttäjän juhawelling kuva
Juha Welling

Viittaan tuossa tekstissäni toiseen 'oksaan' kuin nuo lottorahat.

Jos taidetta ei voi tukea sen vuoksi, että se loukkaa jotain ihmistä, niin vaikeaksi menee nykyaikana. Loukkaantuminen milloin mistäkin on nykyään niin yleistä. Taiteesta tulisi näin varovaisesti tehtynä kuin 80-luvun kouluruoka - ei mausteita, suolaa eikä sokeria. Ei pahoita kenenkään mieltä kun ei maistu miltään.
Joo,ontuva kielikuva. Kyllä siitä 80-luvun kouluruuastakin loukkaannuttiin...

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

"Ympäristöä puolustava taide on vihreiden propagandaa, humanismia tukeva taide tulee vasemmalta ja kalliit pääsyliput kertovat kokoomuksen olevan asialla. Kun asian näin yksinkertaistaa, taiteen sisältö ja merkitys on helppo ohittaa. Olennainen kysymys aiheesta lienee, pitääkö taiteen ottaa kantaa. Mitä taiteesta jää jäljelle jos se riisutaan arvoista? Arvotonta taidetta?"

Taidemaalarina kun nykyisin kiertää museoita tai gallerioita, näkee lähes pelkästään julkisella rahalla tehtyä ei esittävää sotkutaidetta. Eli julkisesti tuetulta taiteelta on riisuttu jo pitkälti vapaus, arvot ja kantaaottavuus ja suuntaus on jatkunut pitkään.

Käyttäjän juhawelling kuva
Juha Welling

Oho, ollaan sitten käyty varmaan eri museoissa ja gallerioissa. Harmi, että kohdallesi on sattunut vain nuo sotkutaide-näyttelyt.
Entä muut taidemuodot kuin kuvataide? Oletko törmännyt samaan ongelmaan niissäkin?

Sami Leppäne

"Taidemaalarina kun nykyisin kiertää museoita tai gallerioita, näkee lähes pelkästään julkisella rahalla tehtyä ei esittävää sotkutaidetta."

Itse pidän sotkutaiteesta. Soisin sitä tuotettavan enemmänkin. Missä lie sotkutaiteen ja selkotaiteen? Tuo raja on niin kiinnostava että omassa tuotannossani; maalatessani sitä usein käsittelen.

Käyttäjän juhawelling kuva
Juha Welling

Olenkohan laskenut oikein? Jos en, niin viisaammat valistakaa.
Mikäli maksan vuodessa tuhat euroa veroja (verolaskurilla voi laskea helposti oman vuosittaisen kokonaisverosumman, tonni olkoon esimerkki) niin veroistani käytetään 0,03% taiteilijoiden, kirjailijoiden ja kääntäjien apurahoihin. Se on rahassa 0,3€. Pitääkö tämä paikkansa?

Käyttäjän KankaanpJyrki kuva
Kankaanpää Jyrki

Toisaalta, jos tekee niin huonoa taidetta, että ihmiset eivät ole siitä valmiita maksamaan, niin miksi valtion pitää siitä erikseen maksaa? Eikö taidetta voi tehdä vapaa-ajalla töiden jälkeen, jos se ei ole riittävän hyvää, että siitä saisi elantonsa? Harrastuksiksi niitä tavataan yleensä kutsua.

No toki taidetta ja kulttuuria tulee tukea, mutta karvat nousevat pystyyn, kun koitat perustella sitä kustannusten pienuudella, koska niistä pienistä puroista muodostuu se kokonaisbudjetti. Perustele mieluummin miksi minun tulee tukea sinun taidettasi? Miten se parantaa minun elämänlaatuani tai yhteiskuntaa? Millaisen lisäarvon sinun taiteesi tuo kulttuurillemme, jos se kuitenkin on niin marginaalista, että suuri yleisö ei ole siitä valmis maksamaan?

Käyttäjän juhawelling kuva
Juha Welling

Tarkoitukseni on pikemminkin verrata apurahoista käytävää keskustelua ja niiden aiheuttamaa todellista kustannusta verorahoista. Itselleni on syntynyt sellainen kuva keskustelua seuranneena, että apurahoihin käytettävät varat nähdään aivan todella isona kulueränä veronmaksajan taskusta. Vastineeksi näillä rahoilla keskusteluissa esitetään yleensä pelkkää sotkutaidetta ja kissantappoa.
Väistämättä tulee olo,että keskustelu on kadottanut suhteellisuudentajunsa todellisuuteen.
Ja älä huoli, käyn ihan oikeissa töissä ja teen taiteeni juuri kuten esität, eli iltaisin ja lomilla. Ei siis pois sinun verorahoistasi.
En ole tietenkään mikään keskiarvotapaus, mutta useimmat tuntemani taiteilijat tekevät palkkatyökseen muuta kuin taidetta.

Käyttäjän KankaanpJyrki kuva
Kankaanpää Jyrki Vastaus kommenttiin #7

En ollut huolissani siitä, että sinä tai joku muu eläisi minun verorahoillani. Koitin vain tuoda esiin sen, että, kun joku saa esim. taitelija-apurahaa, niin kyllä hänen täytyy silloin tuoda jotain lisäarvoa kansalaisten elämään. Esim. urheilijoiden oletetaan menestyvän arvokisoissa vastineeksi avustuksilleen.

En ole huomannut, että taiteilija-apurahoja pidettäisiin mitenkään poskettoman suurina. Tottakai kai herättää ansaittua kritiikkiä, jos apurahaa maksetaan jostain älyttömyydestä. Samalla tavalla nousee älämölöä, jos jollekin piiritason urheilijalle maksetaan "lomamatkoista" arvokisoihin. Kyse ei taida olla summista, vaan periaatteesta, että yhteisiä rahoja tuhlataan.

Käyttäjän juhawelling kuva
Juha Welling Vastaus kommenttiin #8

Ansaittu kritiikki on tietenkin paikallaan. Se kritiikki jota itse olen lukenut yleisönosastoilta taidetta kohtaan tuntuu kuitenkin perustuvan melko suppeaan otantaan maassamme tehtävää taidetta kohtaan. Valikoidaan kritiikin kohteeksi muutama ns. 'kohuteos' ja päivitellään samaa teosta vuodesta toiseen. Tästä tulee helposti kuva ettei kritiikin antaja ole vaivautunut edes tutustumaan jatkuvasti uusiutuvaan taidetarjontaan.
En itsekään ymmärrä kaikkea taiteen nimissä tehtyä, mutta osa taiteesta on mielestäni oikein antoisaa ja tarpeellista myös yhteiskunnan kannalta.
Apurahan saaminen ei ole itsestään selvää, vaan siihen vaaditaan näyttöä ammatillisesta osaamisesta, aiemmasta työskentelystä, sekä selkeä työskentelysuunnitelma. Suunnitelmasta tulee käydä ilmi perustelut taiteen sisällöstä ja vaikutuksesta yhteiskuntaan (tarkemmin kriteereitä voi tutkia niitä myöntävien tahojen hakuohjeista). Harva piiritason taiteilija saa työskentelyynsä tai julkaisuun koskaan apurahaa.

Käyttäjän KankaanpJyrki kuva
Kankaanpää Jyrki Vastaus kommenttiin #10

Ongelma taitaakin olla se, että media nostaa esille ne piiritason taiteilijat/urheilijat, jotka saavat apurahaa. Niitä sitten vuodesta toiseen kauhistellaan.

Käyttäjän juhawelling kuva
Juha Welling Vastaus kommenttiin #12

Niin, sellainen tarkoitushakuinen kohu-uutisointi asiasta kuin asiasta on melko yleistä ainakin joissain medioissa. Keltainen lehdistö pitkältikin elää näiden 'uutisten' ansiosta. Harva jaksaa selvittää asioiden taustoja saati yrittää ymmärtää muiden näkökulmia.
Tavallaan jännää kuinka ihmiset ovat kaikista asioista niin kovasti jotain mieltä. Keskustelu on muuttunut eräänlaiseksi kilpailuksi, jossa ei ole niin väliä mitä sanotaan. Kunhan ollaan oikeassa.
Jos koittaa olla optimistinen, niin voi toivoa että me vasta opettelemme sosiaalisen median käyttöä.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Ympäristöä puolustava taide on vihreiden propagandaa, humanismia tukeva taide tulee vasemmalta ja kalliit pääsyliput kertovat kokoomuksen olevan asialla."

- Hoppa, skratta och dansa -tyyppinen ilakointi viittaa rkp:hen, uskonnollinen tematiikka tietysti kristillisdemokraatteihin, ja pellavapukuisten kanteleensoittajien säestämä rekilauluesitys yhdistyy perussuomalaisiin itseensä. Sampo Terho kuuntelee Deep Purplea, Rushia ja Led Zeppeliniä, jotka näin ollen voidaan määritellä poliittisesti sitoutumattomiksi rock-kulttuurin edustajiksi.

Käyttäjän juhawelling kuva
Juha Welling

Ja digitaide on piraattipuolueen heiniä. Käteviä nämä lokerot.

Käyttäjän AnnaKorhonen kuva
Anna Korhonen

Kiitos kirjoituksestasi Juha! Tuon Veropuun soisi olevan enemmänkin esillä julkisuudessa. Aivan loistava graafi, josta valtion rahavirtoja on helppo seurata. Varsinkin "Palvelu on toteutettu kokonaan Hahmota Oy:n omalla panoksella, eikä Valtiovarainministeriö ole osallistunut visualisoinnin tekoon." herättää mielenkiinnon, miksi valtiovarainministeriö ei tue näin loistavaa visualisointia kansalaisilleen omilla sivuillaan? Hieno veto Hahmota Oy:ltä antaa palvelu käyttöön ilmaiseksi. http://valtionbudjetti.fi/

Käyttäjän juhawelling kuva
Juha Welling

Numeroiden informatiivisuus katoaa kun tulee riittävästi nollia perään. Todella vaikeaa hahmottaa mittasuhteita vertailemalla numeroita toisiinsa. Vaikkapa summat 1960708400e ja 10019664000e ilmaisevat, että paljon on rahaa liikenteessä juu...
Itsekin oikein innostuin kun löysin tuon veropuun. Siitä täytyy tehdä veistos. Pitäis varmaan hakea apurahaa tähän, heh heh..

Janne Arponen

Niin,yrittäjän näkökulma asiaan on se, että tuotekehityksessä on hyvä olla ihmisiä(vrt. alkava taiteilija) tekemässä asioita jotka eivät tuota tulosta heti. Tuotekehityksen tulokset syntyvät hitaasti , mutta hitaasti syntyvän hyvän idean tulokset voivat olla huomattavat.
Tämän takia apurahat tulisi nähdä tärkeänä.

Jos Yrityksellä ei ole varaa palkata tuotekehittäjää erikseen ja tämä siirretään tuotannon puolelle "tuottavaan työhön" leikkaantuu yrityksen kehityksestä merkittävä siivu.Ja se on hiipuva tappio.

Jos on hyvä tuotekehittelijä , tuetaan tällaista kasin käsin koska on arvokas ja tämän järkevä yrittäjä ymmärtää.

..Suomessa on katsottu 40 v. Pikkukakkosta. Siihen suuntaan ei apurahoja ilmeisesti ole kulkeutunut. Tarve kumminkin on ilmeinen ;-)

Käyttäjän juhawelling kuva
Juha Welling

Mielenkiintoinen näkökulma tuo tuotekehittäjä-vertaus. Taiteen hyötyjä on tosiaan usein vaikea tehdä numeroilla näkyväksi. Ja taiteen valjastaminen yhteiskunnan hyödyksi saattaa myös olla ongelmallista(esim. propagandataide jossa taiteilijat saavat tehdä vain tietyn ideologian mukaista taidetta). Osa taiteesta koittaa aina ravistella yltään ulkopuolelta tulleita määritelmiä. Tällaisen taiteen motiivit ovat mahdollisesti täysin vieraita oman aikansa arvoille ja silti se saattaa myöhemmin katsottuna olla aikansa edistyksellisintä taidetta. Tällä perustelulla ei taiteilija tosin saa apurahoja: "Ymmärrätte sitten sadan vuoden päästä..."

Ongelmana on tietenkin myös itse sana ´taide´. Mitä se tarkoittaa ja mitä siihen kullekin käyttäjälle sisältyy. Itseasiassa koko sana on niin lavea määritelmä yhtään millekkään, että ilman sanan määrittelyä on hyvin vaikea keskustella koko aiheesta. Toiselle se on synonyymi kaikelle turhalle ja toiselle taide on avain merkitysten maailmaan.

Puhutaanko siis kirjallisuudesta, kuvataiteesta, nukketeatterista, performanssitaiteesta, tanssista, katutaiteesta, ite-taiteesta, nykytaiteesta(tässä sanassa on sama määrittelyongelma), musiikista, äänitaiteesta, videotaiteesta, elokuvataiteesta... Nämä kaikki saatetaan surutta niputtaa yhden sanan alle, ja käyttää vaikkapa seuraavalla tavalla: "Taide on turhaa, koska siellä minun verorahoilla heitellään paskaa yleisön päälle ja verisiä vessanpönttöjä tuodaan museoihin näytille." Yritä sitten kertoa tässä keskusteluilmapiirissä mitä hyötyä taiteesta voi olla.
Ei siinä mitään, saahan jokainen olla taiteesta mitä mieltä hyvänsä ja onneksi kaikesta taiteesta ei tarvitse pitää saati ymmärtää.

PS. Luulen, että Pikkukakkosta on kyllä tuettu juurikin minun Verorahoistani. Ja hyvä niin. Pikkukakkosen hyödyt yhteiskuntaan on tosin yksinkertaisempaa perustella kuin taiteen hyödyt.

Toimituksen poiminnat